Kotiutumista yms horinaa (Finnish only)

2/01/2013

Moikkamoi!

Mulla ei oikeen oo mitään päivitettävää eikä oikeestaan energiaakaan sen suuremmin mistään kirjoitella mut ajattelin nyt kuitenkin ilmoittaa olevani hengissä :--D

En tiedä kiinnostaako tää mun tokkurainen tarinointi ketään mutta ainakin jotkut teistä on ollu kiinnostuneita mun elämästä noin muutenkin kuin meikkien ja tyylin yms saralla. Totesin myös itsekseni että haluan jakaa tätä pientäkin tietoa siltä varalta että joku mun blogilukija harkitsee tätä samaa operaatiota. 

Tosiaan toissapäivänä mulle tehtiin reduktioplastia leikkaus Naistenklinikalla joskus vähän vaille aamu kahdeksan. Leikkaus kesti noin 2-3 tuntia ja muistaakseni heräsin heräämössä joskus 11 jälkeen. Jouduin tosin olemaan useamman tunnin heräämössä koska sain nukutusaineesta jonkun inhottavan sivureaktion että pulssi oli jotain 120 luokkaa eikä sitä saatu laskemaan millään. Noh, pääsin sitten osastolle kuitenkin muutaman tunnin kuluttua ja siellä viruin kaiken maailman neuloissa ja letkuissa koko loppuajan.


En oikeestaan muista leikkauksesta tai aikaisemmasta heräämöajasta mitään. Muistan vaan että mulle syötettiin jotain diapameja ennen kun piti lähtee leikkaussaliin (niiden piti lamaannuttaa tms rauhottaa) mutta loppujen lopuks ne lääkkeet ei tehny mitään ja päädyin sitten työntämään hoitsun kanssa mun oman sängyn sinne leikkaussaliin.. :--D

Ite leikkaussalissa oli outoa, pikkunen sali jossa oli ainakin kahdeksan ihmistä, erilaisia lääkäreitä, kirurgeja, opiskelijoita.. Oli jotenkin huvittavaa että ne kaikki esitteli ittensä vaikka olisin viiden minuutin kuluttua tajuton enkä tapais niitä enää ikinä. 
Hyppäsin sitten itse siihen leikkauspöydälle ja käteen iskettiin ensin jotain rentouttavaa juttua ja sitten nukutusaine. Tuntu vähän siltä kuin olis nukahtanut jääkylmään pumpuliin. Haha.

Osastolla aika meni kamalan hitaasti. En saanut nukuttua ja se sänky oli ihan kamala. Puhumattakaan kaikista kivuista ja niistä inhoista letkuista joita lähti käsistä ja kyljistä ja vaikka mistä.
Joskus illalla Pauli ja Kääpä tuli käymään ja se vähän piristi, vaikka olinkin varmaa aika kauhee näky :--D

Yks ärsyttävimpiä asioita oli toi saatanan neula mun kämmenselässä. Argh!
Multa otettiin tippa jo ekana iltana pois koska sain syötyä jo ite mehukeittoa yms mutta ne vaan jätti ton neulan käteen yöksi.. kiva kun löin sen kokoajan johonkin eikä kättä oikeen saanu mitenkää mukavasti mihinkää :(


Enigeis, en saanut nukuttua koska onnetar suosi minua kuorsaavilla huonetovereilla ja yhdellä niistä oli jalkojen alla joku laite joka kuulosti ruohonleikkurilta. Sori nyt jos loukkasin teitä verisesti kun kirjoitin tästä nettiin. Kauheesti kaikkia osastolla olevia potilaita ja lääkäreitä ihmetytti miten nuori oon. Kaikki muut potilaat mitä näin oli n. 50-70 vuotiaita naisia. Lääkärit päätyikin sitten kutsumaan mua "tytöksi" koska kaikkia muita kutsuttiin rouviksi ja ilmeisesti kukaan ei oikein onnistunut muistamaan mun nimeä.. hahaha

Vietin sitten seuraavan päivän/aamun maailman rumimmassa vaaleanpunaisessa pyjamassa ja kiertelin pitkin poikin sitä osastoa kun en oikein viihtynyt paikoillaan.. Raahasin sitten dreenejä ja tippoja yms mukanani siellä :---D

Pääsin kotiin suht aikaisin koska olin ollut edellisenä päivänä eka leikattava ja muutenkin kaikki oli menny suunnitelmien mukaan eikä tullu mitään komplikaatioita, pulssikin oli pudonnut tavalliseen yön jälkeen.
Tapasin sitten siinä aamulla miljoona lääkäriä, kirurgin ja fysioterapeutin.

Kirurgi sanoi että melkein kilo lähti tavaraa ja kyllähän sen huomas sittenkun kaikki kääreet avattiin. Vähän siellä sitten pillitinkin kun ekaa kertaa johonkin viiteen vuoteen pystyin hengittämään ilman että sattuu.
Lääkäri tuli poistamaan multa dreenit (jos ette tiedä mitkä ne on niin olkaa onnellisia, maailman inhottavin kokemus hyi yäk) poisti kans jotain tarroja mun kyljistä yms ja sovitti mulle tukiliivejä.
Lopuks fysioterapeutti nakkas mulle jonkun vihon missä neuvotaan semmosia pieniä harjotusliikkeitä jotka helpottaa sitten leikkauksesta toipumista. Vähän pelottaa tehdä noita ja oon kauheen varovainen ollu nyt muutenkin liikkuessa ettei tikit lähde aukeemaan..

Noh, pääsin kotiin sitten joskus puolen päivän aikaan ja herranjumala se automatka oli inhottava... jokanen töyssy ja jarrutus tuntu siltä kun olis isketty puukolla rintaan ja kamala pahoivointikin iski puolessa välissä.. No onneks en sitten laatannut tms ja pääsin ehjänä perille :--D

Sain Käävältä tälläsen mystisen pehmolelun joka pitää mulle seuraa toipumisen ajan.. Sen nimi on Nils..

Olin ihan taivaassa kun pääsin kotiin, ei letkuja, kuorsaavia ihmisiä tai ketään testailemassa verenpainetta. 
Mulla oli aikamoiset univelat joten nukuin aika monet päikkärit eilen ja välillä nousin vähän syömään ja ottamaan lääkkeitä. Eilinen oli aika kamala kun kaikkialle sattui eikä oikeen pystynyt tekee mitään.
Yöllä nukuin ihan törkeen hyvin, vaikka tosiaan joudunkin nyt nukkumaan selälläni, mikä ei ole kovin miellyttävää. Heräsin vasta joskus vähän vaille kymmenen tänään ja olo olikin jo paljon parempi. Ainoo miinus oli että olin nukkunu niin kauan ettei kipulääkkeet enää vaikuttanu niin tuntu siltä kuin olisin jäänyt auton alle tai jotain... Onneks noi lääkkeet vaikuttaa melko nopeesti niin helpottu vähän.


 Aamupäivällä kävin ekaa kertaa suihkussa ja poistelin vähän ylimääräsiä lappuja yms kyljistä ja parit laastarit vaihdoin.. mielenkiintoista. Mut kuitenkin, tänään on ollu paljon parempi olo, pystyn ite tekemään jo aikalailla kaiken ja kivutkin on pysyny hyvin kurissa. Tietenkin kokoajan tuntuu sellasta painetta ja inhottavaa vihlontaa välillä mutta ei mitenkään elämää mullistavasti jos ei kauheesti liiku.

Kauheesti multa on kyselty mun uutta kokoa mutta valitettavasti lopullista kokoa tuskin tuun vielä moneen kuukauteen tietämään koska toipuminen voi tosiaan kestää jopa 1-2 vuotta. Mutta melkeen kilo lähti niin eiköhän sieltä aika monta kokoakin lähtenyt.. En pääse ainakaan kuukauteen vielä ostamaan tavallisia liivejä mutta sittenpähän ainakin saan jotain havaintoa siitä mihin suuntaan ollaan menossa :--D

 Tänään ajattelin vaan maata sohvalla nytkun ei oikeen mitään muuta saakkaan tehdä. Onneks lääkäri ei kieltänyt väkivaltaisia videopelejä.

Kunhan tästä nyt sitten pääsen kunnolla vauhtiin ja pystyn kunnolla istumaan koneen ääressä ilman suurempia kipuja niin päivittelen noista muutamista kuvauksista juttua. Oonkin jo jonkun verran kuvia postannut Rose Shockin facebook sivulle.

Tosiaan, ei kannata odottaa kauheen aktiivista bloggailua nyt ainakaan hetkeen.
Vaatekaappi joutaa nyt aikalailla uuteen uskoon kun vaatekoko kutistui monella numerolla niin ehkäpä niistä vaatteista yms sitten enemmän juttua kunhan oon siinä kunnossa että pääsen ulos ja muuta :-D 
Myöskin pahoittelen sitä että en oo saanu vastattua sähköposteihin ja fb viesteihin muutamaan päivään, oon yrittäny pysyä erossa tietokoneesta ja vaan parannella itteäni~

Twitteriä käytän melko aktiivisesti koska kännykkä on aina lähettyvillä hahah ja jos herää jotain kysymyksiä niin varmimman vastauksen saa heittämällä kysymykset tonne Ask.fm käyttikselle. Ja joo, siellä voi myös kysyä anonyyminä.



Pahoittelen jälleen kerran jos olen järkyttänyt jonkun herkkää mieltä tällä kammottavalla puheenaiheella ja kuvilla. Mitään ei ole pakko lukea! Ja seuraavat postaukset tuleekin olemaan sitä tavallista matskua joten no worries~

42 comments :

  1. oliko sun rinnat minkäkokoset alunperin? :--) jeei mut toivottavsti niist tulee kivat ja semmoset mitkä haluisitkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. 70-75 H oli ennen leikkausta! :) ja kiitos ♥

      Delete
  2. Hyh, toi tippa oli kyl ilkee ja sattui mullakin viel monen päivän jälkeen :( Ja kotimatka oli mulla kans yhtä tuskaa, vaikka ei leikkauksen jälkeen muhun oo sattunut oikeastaan lainkaan (kipulääkkeitä söin vain kaks päivää)!

    Ihme etten mä saanut mitään ohjeita fysioterapeutilta, vaikka se mua kävikin moikkaamassa ("paranna ryhtiä ja kulje ylväästi!"). Oletin et itekin olisin saanut jotain jumppaohjeita niinku mulle luvattiin, mut ei sitten :-D Toisaalta oon parantunu tosi hyvin eikä muhun satu mihinkään.

    Parantumisia ja muista ottaa rauhallisesti! :>

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi olen kateellinen, vaikka enhän mäkään ole vasta kun yhden yön ollut kotona.. Jospa mullakin menis kivut ohi noin nopeasti kuin sulla :D
      Ja tosiaan sain tollasen vihon missä on jotain käsien liikuttelu ohjeita yms!

      Delete
  3. Tuo letku tosiaan oli kaikista rasittavin, kun se tuntui menevän just siitä ranteen päältä ja ei voinut taivuttaa sitä kunnolla edes viikon jälkeen... Tuli joku mustelma tai joku säikähdys siihen ranteeseen :D Itseltä vaan poistettiin (terve) umppari, leikkaus siis ketterä, mutta kyllä kolotti ja oli säikähtänyt maha. Tissitkin varmaan sinulla säikähti, mutta toivottavasti alkavat paranemaan hyvin!

    Paljon lääkettä ja paksut villasukat jalkaan, joilla voi hiippailla että sattuu vielä vähemmän, kun pehmeä askellus. Ja välttelee liian hurjia autokyytejä! Se tärähtäminen on ehkä ikävintä ikuna.

    ReplyDelete
  4. Sä et vissiin ovi omaa lasta imettää sitten jos joskus semmone tulee. Hirveesti jaksamisia! Tikit umpeutuu nopeesti :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luultavasti en, kun lähti niin paljon tavaraa mutta eipä se ole pakko itse imettää jos joskus lapsia saa :D ja kiitos ♥

      Delete
  5. Oi, kovasti onnea uuteen keveämpään elämään :-) Omasta leikkauksestani on jo yli vuosi ja korjausleikkauskin takana, mutta vieläkin muistan sen lähes euforisen tunteen "nyt ne on poissa!".

    Ekat päivät pahimpia, mutta todella nopeaan olo parani ainakin mulla ko.operaation jälkeen.

    ReplyDelete
  6. Google translate butchers everything but I got the gist of it! I hope you feel better!

    ReplyDelete
  7. Tosi mielenkiintoista lukea vaikka tietysti harmittava aihe sinäänsä D: Onneksi leikkaus meni hyvin ja onnea paranemiseen :----)!

    ReplyDelete
  8. Ryuk bookends!!!!!

    So glad everything went well and happy to hear you're recovering well. <3

    ReplyDelete
  9. Oho, aika jännä ettei Diapam tuntunut missään! Se on maailman ihanin lääke, näin suoraan sanottuna. Oon nähnyt ihmisiä, jotka sammuu seisaalteen sen otettuaan. Itelle mulla tulee vaan sellanen euforinen olo. Oot aika kova teräsmimmi, jos ei tosiaan tuntunut juurikaan missään. :D Pikaisia paranemisia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo en tajua miksei mitään tapahtunut kun huonekaverit kupsahti kymmenessä minuutissa ja mulla ei tuntunut oikeasti missään, ei edes rentouttanut :DD haha

      Delete
    2. Mullakin on ennen leikkauksia annettu diapamia mutta ei mitään vaikutusta, ihmettelin et miks pitää sängyllä kärrätä saliin kun voisin ihan hyvin kävelläkkin. Lääkkeiden vaikutus on niin yksilöllistä, itsellä esim melatoniini ei auta nukkumiseen vaikka luonnollisesti pitäis. :D

      Delete
  10. Oma leikkauskokemus jäikin sitten varmaan niin lyhykäiseksi että tuo neulatsydeemi kädessä ei ehtinyt alkaa häiritä... Tai sitten olin vain niin tokkurassa etten tajunnut vielä mitään. :D Pistivät vielä oikeaan käteen sen (olenhan oikeakätinen)...

    Paranemisia! ♥ :)

    ReplyDelete
  11. Kamala kun puistattaa tippa piikin näkeminenkin kun mulle on viimisen vuoden aikana laitettu varmaan viis kertaa tippa ja viimeks ne puhko multa neljästä kohtaa suonet X___X ei sattunu silleen..... ku ihan helvetisti... Ja viime vuonna kävin kans leikkauksessa, vaikkakin ihan asiasta mutta osaan samaistua leikkauksen jälkeisiin kipuihin ja kaikkeen siihen :D toivon mukaan hellittää nopeasti ja voit pian paremmin :3 <3

    ReplyDelete
  12. Melko samat faktat täällä, alkutilanne 70G-H ja lähti yhteensä 950g (: Mulla oli sillon tippaletku kyynärtaipeessa, enkä tietenkään muistanut mainita vasenkätisyydestäni niin eihän se litku mihinkään kulkenut kun piirtelin tai muuten pidin kättä koukussa... :D Onnea vielä "keventymisestä"!

    ReplyDelete
  13. Kiitos tästä kertomuksesta! Voin nyt kyllä omalta kohdaltani unohtaa koko paskan, meinasi tulla kunnon paniikkikohtaus päälle vaan kaiken jälkimainingin lukemisesta hahah :D Ehkä vaan annan tissien kasvaa nii kaua kunnes tulee oikeesti vaikeeta hengittää ja toivottavasti olen silloin jo päässyt näistä irrationaalisista sairrala-piikki-operaatio-tippapeloista.

    Hyvä kuulla että kaikki meni hyvin ja toipuminen on alkanut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha mullakin kauhee kammo varsinkin noihin kaikkii letkuihin mutta loppujen lopuks tarvitsin ja halusin tätä leikkausta niin paljon että en edes sitten ajatellut mitään näitä sivujuttuja :D

      Delete
  14. Ymmärrän aika hyvin ton sun ahdistuneisuuden siitä et ei voi meikata tai mennä oikeen mihkään. Ite olin syksyllä kolarissa, istuin kaverin kyydissä kun toinen auto tuli kylkeen jotain 80km/h ja sit siinä rytäkäs meni autosta lasi sivulta rikki joka sit lens suoraan mulle naamaan. Sen jälkeen sairaalaan tikkaamaan roikkuvaa silmäkulmaa, riekaleina olevia poskia, nenää otsaa yms.. Pari kertaa saanu jo käydä kirurgil poistattamas lasinsirpalei naamasta kun ei sillon hoitajat saaneet kaikkia lasinsilppuja putsattua naamasta ennen tikkien laittoo kiitos turvotuksen ja kaiken sen veren joukosta.. Vielä on käyntejä edessä ja ensi syksynä arpien korjailua sitten seuraavaksi... Silmäluomi, kulmakarva, nenänvarsi, ja toinen poski nyt täynnä arpia... Saanu monta kertaa istuskella kotona odottelemassa koska taas yksi leikkaushaava on parantunut, turvotus ja mustelmat naamasta hävinneet, että pääsee taas meikkaamaan ja liikkumaan ihmisten joukossa ilman kauhistuneita katseita. Odotan innolla että olisi jo syksy ja että saataisiin vihdoinkin kaikki hoidettua kuntoon että voisin jatkaa elämää normaalisti.. Rakastan sinun laillasi meikkaamista ihan älyttömästi ja harmittaa ihan v*tusti kun tarvitsee odotella että kaikki olisi ok... Tein ennen kolaria myös mallinhommia, minkä takia nämä arvet naamassa tulevat todellakin muuttamaan haaveitani tulevaisuudestani.. Mutta joo, taisin aika moisen romaanin nyt tähän kirjoittaa, mutta halusin vain sanoa että paranemisia ja toivottavasti toivut nopeasti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti pääset pian tavallisen elämän pariin! Todella ikävä onnettomuus sulle käynyt :( ♥ voimia!

      Delete
  15. varmasti ihan uskomaton fiilis kaikkien kipujen keskelläki! tsemppiä tosi paljon paranemiseen, kiva kun jaoit tän stoorin meidän lukijoiden kesken :) kumminki aika henkilökohtanen juttu!

    ReplyDelete
  16. Ryuk! I love Death Note so much. I couldn't read a word of that unfortunately but I hope everything went well and you're doing great!

    F.I.

    ReplyDelete
  17. Voi paljon paranemisia! <3 Ihanaa, että kaikki meni hyvin ja elämä helpottuu kunhan tipumiseen kuuluvat kivut katoaa.

    ReplyDelete
  18. Hienoa, että jaoit tän koemuksen tänne. Itelläki ehkä tulossa tässä tosi iso leikkaus niin mielellään kuulee muidenkin kokemuksia. Vaikkei nyt sama leikkaus oo ollenkaan mut, leikkaukseen meno jännittää.. Ihanaa et leikkaus meni hyvin ja toipumisia. <3

    ReplyDelete
  19. Rankat ajathan siulla on takana, mutta hitto soikoon sie oot sen verran sisukas ja pippurinen neitokainen, ettei sinnuu niin helpolla taideta masentaa.
    On hienoa, että jaoit kokemuksesi tänne.

    Onnea kivuttoman uuden elämän johdosta ja paljon jaksamisia ja haleja! <3 <3 <3

    Ps. Tippaletku.... Ei sen inhottavampaa olekkaan....

    ReplyDelete
  20. Hei Rose
    Olen niin iloinen, että tulit ulos erittäin hyvää toimintaa, sinun takaisin pian, toivotan teille parasta elämässä ja me kaivannut sinua, anteeksi suomea, mutta minä kirjoitan google kääntäjä on pomo! ajajaja. Joka tapauksessa voin lähettää tervehdyksen espanjaksi: "Pronto seguirás adelante como la guerrera que eres". Eli: "Pian seurata pitkin kuin soturi olet." Monet suukkoja ja halauksia Guatemalasta!

    ReplyDelete
  21. oh! you've got alice madness returns!!! so lucky!!!

    ReplyDelete
  22. Onnittelen sinua rohkeudesta tarttua härkää sarvista ja OIKEESTI tehdä asialle jotain. Olet sankari ja ihailen sinua <3

    ReplyDelete
  23. Paljon onnea hyvin(?) menneestä leikkauksesta ja onnea tulevaan! Tällasena A-kupin ruipelona mä en pysty ees käsittämään, millanen helpotus sulla on atm päällä, mut uskon et se on jotain uskomattoman ihanaa!

    Mitä, luin sun twitteristä, että sun tissinjämät(:D) meni johonkin... rintasyöpätutkimukseen? :D En tiedä saisko nauraa, mut nauroin silti! Liikkistä jotenkin :D Voitko kertoo siitä enemmän?

    Ei kai muuta, hirveesti tsemppejä ♥ Sori anonyymiviesti, ei oo kuukle-tunnuksia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha kyllä muakin nauratti kun lääkäri kysy että haluanko allekirjoittaa lapun missä annan luvan käyttää mun rintakudosta johonkin tutkimukseen.. :D
      Mutta siis joo, multa otettiin mittoja, verta, ja tissinjämiä joita käytetään rintasyöpätutkimuksessa. Muistaakseni tää kyseinen tutkimus liittyy jotenkin siihen että yritetään selvittää miten rintäsyöpä syntyy yms.
      Kun vaihtoehtoina oli että heitetäänkö ne tissinjämät jäteastiaan vai autetaanko lääketieteellisesti, niin en kauaa miettinyt kumman valitsen :D

      Delete
  24. Ohoh, tuli kyllä aika yllätyksenä tämä postaus :0 nimittäin en ole missään vaiheessa huomannut, että olisit kovin rinnakas nainen! Jotenkin kun olet niin hoikka ja muutenkin, olisin veikannut jotain B-C -kuppia.

    Nyt lähdenkin metsästämään blogisi kätköistä tissikuvia, joita en ole koskaan nähnyt. Jos haluat helpottaa urakkaani, linkkaa tähän vastaukseksi jokin esim. toppikuva, missä sitä kokoa voi edes jotenkuten hahmottaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo no tuli kaikille paitsi kavereille yllätyksenä tää postaus sillä en koskaan oo postannu mitää toppi/tissikuvia mihinkää ja bindasin tissejä aika usein ja käytin monta kokoa liian isoja vaatteita ettei näyttäis niin kauheelta :D

      Delete
  25. no hyvä että leikkaus onnistu! nyt ei varmaa kauheesti kiinnosta mikää muu ku se että toivottavasti elämä helpottuu mut haluisin tietää, häiritseeks sua se arpi(arvet?) mi(t)kä jää? :o

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tosiaankaan häiritse. Elämä helpottuu niin paljon että en ole edes miettinyt mitään arpia :D ja mitä väliä vaikka niitä jäisi näkyviin kun ne on kuitenkin sellaisessa paikassa että ne näkee vain joku läheinen, joka varmasti osaa hyväksyä sen että minulla sellaiset on~

      Delete
  26. kuinka monta kuppikokoa sun rintojen nyt pitäis pienentyä tai siis mihin kuppikokoon ? :) paranemisia

    ReplyDelete
    Replies
    1. postauksessa jo mainitsin

      "Kauheesti multa on kyselty mun uutta kokoa mutta valitettavasti lopullista kokoa tuskin tuun vielä moneen kuukauteen tietämään koska toipuminen voi tosiaan kestää jopa 1-2 vuotta. Mutta melkeen kilo lähti niin eiköhän sieltä aika monta kokoakin lähtenyt."

      Delete
  27. Oon menossa tuohon samaiseen leikkaukseen syksyllä ja nyt alko jännittämään ihan pirusti XD Toivon ettei itselle tule myöskään komplikaatioita, mutta hirvittää tuo kanyyli kämmenessä.

    Tiedän vaan että kivuista huolimatta tuun olemaan onnellinen ku pääsen näistä isoista mollukoista eroon ja saan pienemmät ja ehkä nätimmät tilalle arvista huolimatta ^^

    Parane hyvin!



    ReplyDelete
  28. Pst, katselin tuota asiaa jo viimeksi mutta nyt on pakko oikaista että eihän sulla siinä kädessä mitään NEULAA ole, kyllä se on ihan muoviletku mikä siellä kädessä sisällä on :) Onhan siinä toki neula kun se laitetaan mutta se vedetään pois. Ettei nyt kenellekkään jää tuosta väärää kuvaa, kun käytät ilmaisua neula kädessä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan vanha tekniikka on jättää se neula sinne, mitä edelleen satunnaisesti tehdään

      Delete
  29. Kuinka sulla meni toipuminen? Onko arvet hävinneet tai tullut ongelmia tässä parin vuoden aikana? Ite pitäisi lääkärille mennä jos saisi lähetettä leikkaukseen kuppikoko 75H tai 70I. Ei muakaan moni kuvista niin rintavaksi uskoisi kun tukeviin liiveihin saa massansa hyvin kerättyä ja pehmeen tissin saa hyvin linttaan. :D ryhti on ihan paska kun olat vääntyy eteenpäin painon takia, kivat säryt ja migreenit, käsistä häviää tunto eikä nukkuminen onnistu kun selällään, kyljellään tissit on aina huonosti. :DD

    ReplyDelete