Rainbow Soldier

11/28/2014

Moikka!

Tänään oli hieno päivä Suomen historiassa. Aamulla jo tsemppasin itseäni juhlatuulelle ja tein sateenkaarimeikin. Taitaa itse asiassa olla mun eka sateenkaarimeikki. Oon kai joskus maininnutkin, mutta en oo koskaan juuri näistä välittänyt, oma tyyli kuitenkin on aika tummanpuhuva noin muuten. Mutta tänään saa kaikki loistaa sateenkaaren väreissä! Hurraa tasa-arvoinen avioliittolaki!

Today the Finnish parliament approved the law about same-sex marriages. So this morning I got myself into party mood and decided to wear a rainbow makeup to show my support. It's actually my first rainbow makeup ever, I think. I may have mentioned it before but I'm not too keen on rainbow makeups, since I prefer much darker looks. But today everyone is allowed to shine in all the colors of the rainbow! Hooray equal marriage!

 headchain: Persunmall (sponsored) | dress: Persunmall | wig: Uniqso (sponsored)

Pahoittelen blogin hiljaisuutta, jotenkin en oo päässy tätä päivittelemään tai ehtinyt ottaa itestäni kuvia vielä silloin kun on valoisaa. Höh. No mutta luulen että joulukuun puolella tulee enemmän postauksia, kunhan päästään muuttamaan omaan kotiin! Vielä pari viikkoa pitäis tätä pahvilaatikkohelvettiä kestää.. Nyt palaan hakkaamaan Mass Effectiä. Ja vielä kerran, hurraa homot!

ps. Eiks ookkin kiva peruukki? Peloissani valitsin ekaa kertaa tälläsen super lyhyen Uniqsolta ajatellen että se ehkä näyttäis vähän asiallisemmalta kuin ylikasvanut siili. Ja ah, tästähän ei edes tajua että tää on peruukki!

I'm sorry for the how silent I've been lately. For some reason I just haven't found the motivation to post as often. But I think I will get back on track in December after we get to move back to our own apartment. Just a couuple of weeks left in this cardboard box hell... Now I'll get back to playing Mass Effect. And once more, hooray gays!

ps: Isn't this wig just great? I was a bit afraid to order this super short style from Uniqso, but it's absolutely amazing, you can't even tell that it's a wig!


Little blue

11/21/2014

Moi!

Mitäs tässä sen turhempia selittelemään, aikalailla vaan naamakerrointa ja sen sellasta ihan vaihteen vuoksi. Mulla olis kyllä muutama postausidea korvan takana mutta jotenkin en vaan oo päässy vauhtiin ja motivaatio on ollu aika laskussa. Olis pari meikkijuttua ainakin ja sit sellasta liibalaaba lässynläätä mistä jengi näköjään on kuitenkin tykännyt.

Nothing interesting to post about today. Just sharing some pictures. I do have some blog post plans but I just haven't found the motivation to actually start doing them. I have a few makeup things and some text posts in my mind that I'd like to share..


Sähköposti jostain syystä tulvii tavaraa. En tiiä missä mun blogi on viimeaikoina pyörinyt kun mediakin rupeaa ottamaan yhteyttä, oon vähän varpaillani.. Mutta kuitenkin kivaa saada teiltä lukijoiltakin postia! Oon vaan ihan sairaan huono vastailemaan mihinkään, jotenkin aina vaan viivyttelen vastaamista ja se sitten unohtuu. Pitäis saada joku sihteeri joka vois järjestää kaikki postit aiheen mukaan että osaisin ottaa tehtäväks käydä niitä läpi.
Vähän ärsyttää että en muistanu Yukiconia kuin vasta eilen kun liput tuli myyntiin, eikä mulla tietenkään ollut rahaa tilata lippuja. Nyt harmittaa kun jäin ilman..

For some reason my email is overflowing right now. I don't know where my blog has been lately since even the media started contacting me and it's creeping me out.. But I always love to get mail from you, my lovely readers! I just suck at answering anything haha.. I just somehow think oh I should answer this sometime later and then I just forget about it and then I'm too embarrassed to reply later. I wish I had someone to sort out the mail for me so it would be easier to handle.
 Oh and I happened to miss the only anime convention ticket sale that was near enough Helsinki, and now I feel crappy that I wasn't able to get tickets.



Cinnamon

11/19/2014

Hello!

Ei oikeestaan oo mitään päiviteltävää. Kauhee kaamosväsymys päällä ja kehon sisäinen kello ihan sekaisin. Mä olisin ihan valmis menemään jo nukkumaan vaikka kello tulee vasta kuusi. Huh. Vähän oon koittanut nappailla sitä paria valoisaa tuntia aamusta ja saada otettua jotain kuvia, mutta aika vähäiseltä toi kuvasaldo silti näyttää. Jotenkin masentavaa että ei voi edes kuvia ottaa koska on vaan yksinkertaisesti niin vitun pimeetä. Bloggaajan pahin vihollinen. Suomi.

I don't really have anything worth updating about. The darkness has taken over since Finland only gets two months of sun per year. It's making my head explode since I feel tired enough to go to bed already even it's only 6pm lol. I always try to grab the couple of hours of the day when there's a bit of natural light so I could take photos for my blog. Unfortunately that doesn't happen too often. It's so depressing that I live in a country that's so dark I can't even take one damn photo because it's simply too dark. Blogger's worst enemy. Finland.



Päivän look ei ollut mitenkään kummallinen. Vedin päälle jotain mahollisimman mukavaa, lämmintä ja helppoa. Meikkiin käytin vain vaaleita sävyjä, joten sinne kotisohville ei varmaan näy muuta kuin rajaukset. Kulmakarvojen kanssa villiinnyin ja tavoittelin vähän Attack on Titan fiiliksiä, heh. Onneks kohta on jo joulukuu ja päästään muuttamaan omaan kämppään takasin, jotenkin ollu stressaavaa asua täällä jumalan selän takana kun putkiremontti edistyy. Joulu ei toisaalta yhtään kiinnostais, varmaan taas istun vaan yksin himassa koneen ääressä. Ehkä voisin pitää jonkun livestreamin ja toivoa että joku muukin erakko päätyy sinne pitämään mulle seuraa? En tiiä onko surullista että mun mielestä toi suunnitelma kuulostaa itse asiassa aika hyvältä..

Today's look was nothing too interesting. I just wore something that was cozy, warm and easy. I only used light colors in my makeup too, so you probably can't see anything besides my eyeliner. Also I got a bit wild with my eyebrows and went for Attack on Titan look, hehe. Luckily it's soon December so I can finally move back to my old place. It's been stressful living elsewhere while the renovation is going on. I'm not looking forward to Christmas though. I'm just probably gonna sit at home alone with my computer. Maybe I could hold a livestream and hope some other hermit comes online and keeps me company? I don't know if it's sad that this actually sounds pretty good idea..


Unravel

11/16/2014

Hi!

Tässä popitan animemusaa ja yritän pähkäillä miten täällä blogin puolella vois aktivoitua enemmän. Tuntuu muutenkin etten oikeen osaa aktivoitua missään..heh. Tänäänkään en olis millään jaksanu ees laittaa vaatteita päälle, mut rupes aamulla tekee ihan jumalattomasti mieli juustoriisikakkuja ja päätin sit jotain meikkiä yms alkaa vääntämään vaikka sitten sitä kauppareissua varten. Tässä siis tän päivänen look, inspiraationa himo riisikakkuihin. Mitä vittua.

I'm blasting anime music and wondering how to activate this blog more. I kinda feel like I haven't been active about anything lately.. Today I didn't even feel like putting on any clothes, but suddenly I got this insane crave for cheese rice cakes or whatever you call them in english, and I just decided to whip something on my face and go to the store. So here's today's look, inspired by rice cake cravings. What the fuck.

| choker & top : Pinkabsinthe |

Silmissä komeilee 20mm kokoset circle linssit Uniqsolta. Kyllä näillä kelpaakin pällistellä! Taitaa olla mun ekat näin suuret circlet. Vaikka rehellisesti sanottuna ei näissä nää eroa johonki 17mm linsseihin ku vaan jos laittaa ne linssit vierekkäin. Ehkä mulla vaan on niin isot silmämunat ettei näistä oikeen tajua mitä koko mitkäkin linssit on haha.

I'm wearing my new 20mm diameter circle lenses from Uniqso today! These are my first lenses this huge. But to be honest they don't seem that big in my eyes when compared to normal ones. I only noticed the size difference after comparing normal lenses and these side by side. But maybe eyeballs are just too huge haha.


Olipas paska päivitys mutta tulipa tehtyä

You either die a hero, or live long enough to see yourself turn into a villain.

11/13/2014

Yo!

Lepakkoisissa fiiliksissä mennään. Tänään oli suhteellisen synkkä päivä tolleen meikin ja asun suhteen, pelkkää mustaa ja valkoista. Toisaalta musta on kyllä sellanen väri että se vaan aina toimii. Kaikessa. Mietin aamulla oisko tää look kaivannut värikkäät huulet, mutta kerrankin päätin olla yliampumatta. Siis minä, yliampumatta!

In batsy feelings today. My makeup and clothing were pretty dark today. But in a way I really like it, black always looks good, no matter what. I did plan to wear something colorful on my lips this morning while doing my makeup, but oddly enough I decided to not overdo it. Can you believe it? Me, not overdoing makeup!


Tänään lähinnä vaan visiteerasin polilla ja keskustassa kahvittelemassa. Haaveilen pitsasta ja elokuvista. Sain taas uudet unilääkkeet joista toivottavasti on vihdoin jotain apua ja pääsen edes nukkumaan, hah. Ehkä nyt päädyn katsomaan niitä leffoja.. ehkä joku Batman!

Today I just visited my shrink and went to central to have some coffee. I'm dreaming of pizza and movies. Also got some new sleeping pills that will hopefully help me get some sleep. Now I'll probably start watching a movie.. maybe a Batman.



Dead End

11/08/2014

Hello!
Tänään olin vähän erilaisissa fiilingeissä, ja päätin tehä vähän jotain tyttömäisempää. En kuitenkaan halunnut mitään kermakakkuprinsessaa vaan jotain tarpeeksi synkkää ja simppeliä. En tarkoituksella hakenut mitään animelookkia, mutta jotenkin loppupeleissä tää taitaa muistuttaa aika paljon jotain koulutyttölookkia, liekö tuo mekko, vai pitkän tukan ja mekon yhdistelmä. No, jokatapauksessa tää oli perin mukava asukokonaisuus!

Today I was going for a bit different kind of look, I wanted to do something girly. Nothing too girly though, but something simple and dark. My intention was not to do an anime schoolsgirl look but somehow it ended up looking like one. Maybe it's the long black hair and the dress.. Oh well anyway, I felt very good in this outfit.


Viikonloppua piristää myös kaverini Iiriksen vierailu. Luvassa siis paljon paskaa musiikkia ja hyviä synkkiä elokuvia. Huominen on tunnetusti masentava päivä, mutta ehkä hyvän kaverin seurassa pääsee vähän irti kaamoksesta. Ja kun on jotain tekemistä niin ajatuksetkaan ei pääse niin kovasti harhailemaan.

The weekend has been fun due the visit of my friend Iiris, which naturally means a lot of shitty music and good thriller movies. Tomorrow is a difficult day for me, but maybe the company of a good friend will make it easier. And since I have something to do, maybe I won't be thinking about sad things so much.

 



Cigarette Break

11/07/2014

Hi!

Päivän meikkiä ja asua taas! Näpsäisin nää kuvat nopsaan parvekkeella, joten pahoittelen kuvissa esiintyvää savuketta, heh. Vähän naurattaa toi mun tukka tällä hetkellä, kasvaa joka suuntaan ja näyttää hassulta. No, sentään kasvaa jonkun verran!

Today's makeup and outfit again! I quickly shot these pictures on my balcony today, so excuse the cigarette, heh. My hair also looks so funny at the moment, the current lenght is so awkward. Oh well, at least it's growing a bit!


Sain postissa tänään Sheinsidelta kuvissa näkyvän mekon, kiskaisin sen välittömästi päälleni koska aaaa se on niin ihana. Vähän stressasin että mahtuuko mun rinta tuonne alle ilman että pursuaa jostain mutta tää olikin onneks aika joustavaa matskua. Tykkään kauheesti noista verkko yksityiskohdista. Päivän meikki oli tosi simppeli, kissanrajaukset ja punaiset huulet. Mutta toisaalta nää näyttää aika kivalta tän nykyisen mustan tukan kanssa.

I got this wonderful dress from Sheinside this morning and I just had to wear it asap, since it's soooooo lovely. I was a bit worried that my bust wouldn't fit under the non transparent part, but luckily this dress was stretchy material so it was not a problem. I really love the net details. Today's makeup was really simple, just catliner and bright red lips. But I kinda like how it looks with my current hair color.

Heart Thief

11/06/2014

Yo!

Viimekertaisen sepustuspostauksen jälkeen on hyvä keventää aihepiiriä, joten tänään saatte tavan mukaan naama- ja asukuvia! Käytiin Paulin kanssa lähinnä kiertämässä vähän kauppoja ja postissa jne perus dallailua. Sää oli aivan uskomattoman paska. Mut tein muutaman hyvän kirppislöydön ja löysin Prismasta kauan himoitsemani Egyptin Prinssi dvdn! Jess!

Some makeup and outfit photos once again! I went out with Pauli today, just some regular stuff, like visiting a post office and some shops. The weather was unbelievably crappy. Ugh, snow. But I made some good flea market finds and finally got myself The Prince of Egypt dvd! Yay!


Päivän lookki ei ollut mitenkään erikoisen jännä, mut olin silti tyytyväinen. Jotenkin niin kodikas tunnelma värikkäissä meikeissä ja ankeuttaja asussa, haha. Oonkohan jo maininnu et rakastan isoja huppuja? No, uus hupullinen villapaita ja Sheinsidelta saatu takki ajoi asiansa mainiosti. Tosin taisin näyttää aika hämärältä kun kaupassa myyjät tiiraili mua kuin myymälävarasta.

Today's look wasn't anything special, but I liked it. I felt so cozy in colorful makeup and my dementor clothing, haha. I wonder if I have mentioned how I love big hoods? Well, my new hoodie and coat that I got from Sheinside are just great. I did look a bit suspicious though I guess, since the staff followed me around like I was going to steal something from a grocery store lol.

 coat: Sheinside (sponsored) | hoodie: H&M | shoes: Mart of China

Mielisairauden naamaraja

11/03/2014

Moi!

Päätin kirjoittaa aiheesta joka on kaikinpuolin hankala. Sitä on hankala selittää ja hankala ymmärtää. Kuitenkin tässä jo muutaman viikon miettinyt miten pukisin sanoiksi tämän vituttavan ilmiön mielenterveyshuollossa. Tässä siis vain sekaisia ajatuksiani, eikä tätä tarvitse harkita asiallisena mielipidekirjoituksena eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti tai hankkia peppukipeyttä.

En blogissani ole koskaan juuri jakanut mitään henkilökohtaista. Kuten aiemminkin mainittu, mun blogi on luokkaa "kevyttä paskaa ja kivoja kuvia". Silloin tällöin kuitenkin kaipaan jotain minne kirjoittaa ajatuksia ja nähdä mustaa valkoisella, ehkä purkaa vitutusta tai surua, tai jotain muuta. Siispä, en ole täällä koskaan avautunut mistään omista mielenterveydellisistä ongelmista, ainakaan yksityiskohtaisesti. Varmasti moni joka on pidemmän aikaan mua seurannut tietää että ravaan jatkuvasti psykiatrisella poliklinikalla ja ne jotka on mua pidempään tuntenut, tietävät mitä kaikkea nuoruusvuosiin on mahtunut. En aio tälläkään kertaa avautua mistään henkilökohtaisista ongelmistani, enkä ole niistä edes halukas puhumaan netissä, sen sijaan haluan nostaa niinsanotusti kissan pöydälle ja purkautua aivan naurettavasta asiasta jota oon kohdannut jo monen vuoden ajan erilaisten psykiatristen hoitojen ja lääkäritapaamisten kohdalla.

Kyseessä on toisen mielenterveyden arviointi ulkonäön perusteella.

Yleensä tälläisen lauseen kohdalla tulee mielikuva homssuisesta, hieman tyhjäpäisen näköisestä hahmosta josta ajatellaan että se on varmasti sekaisin. No, tässä tapauksessa kyse on täysin päinvastaisesta ilmiöstä. Nimittäin siitä, että joku on "liian hyvännäköinen" kärsiäkseen mielisairaudesta. Koko aihe saa mun veren kiehumaan, mutta yritän nyt kuitenkin pukea sanat siististi.

Varmasti tämän tekstin aikana monen ajatus on mallia "lol on sullakin ongelmat, prinsessa parka on liian kaunis ollakseen päästään pipi nyyh nyyh" ja suoraan sanottuna en välitä, koska mun ensimmäiset ajatukset on aika samanlaisia aihetta ajatellessani. En oikein tiennyt pitäisikö tästä edes kirjoittaa sen takia että tämä väännetään helposti tuollaiseen ajatusmalliin. Mutta jaa, kuunnelkaa kuitenkin tätä hullua.



Aloitetaan nyt vaikka nuoruuden osastojaksosta, jonne jouduin ennen sijoitustani. Päähäni on pinttynyt muisto siitä kun istun suihkun jälkeen sängyn reunalla ja levitän kasvoilleni kosteusvoidetta, on talvi ja huoneet ovat kylmät. Hoitaja tulee huoneeseen ja kysyy mitä teen, vastaan levittäväni rasvaa. Hän huokaisee ja sanoo että no sehän on hyvä, yleensä masentuneet ja perheestä erotetut, sijoitusperheeseen joutuvat nuoret ei huolehdi itsestään niin sulla on varmaan sitten helpompaa.
Koko tilanne oli niin absurdi etten osannut vastata. Olin hiljaa ja jatkoin elämää.

Samaisen jakson aikana eräs hoitaja vihjasi että ei mun tarvitse olla ihan täysin päästäni terve, oon niin nätti että varmasti löydän jonkun joka ei välitä siitä että saatan toisinaan olla vähän sekaisin. Nuorena en osannut sanoa mitään, mutta nykypäivänä varmaan tinttaisin turpaan. Oikeesti.

Seuraavan kerran olin sijoituksen aikana psykologin juttusilla, se ilmeisesti kuuluu sijoituskuvioon lapsilla. Psykologi kehuu että onpas sulla tyylikkäästi tehdyt rajaukset, ja koko tapaaminen koostuu siitä kuinka psykologi vain puhuu kosmetiikasta eikä osoita mitään kiinnostusta siihen mitä mun pään sisällä liikkuu. Lopetin käynnit seinään.

Yläasteen aikana kävin vielä koulupsykologilla. Ensimmäiseksi hän kysyi että uskallanko koskaan olla ilman meikkiä. Vastaan että tottakai. Epäilevästi hän kyselee onko kyseessä jokin sellainen ongelma että ehkä käytän meikkiä "maskina" jonka takana piilottelen. Useiden yritysten jälkeen luovutin koko ihmisen suhteen.

Tässä välissä oli monen vuoden tauko hoidosta, mutta ei ongelmista.

Nyt kuitenkin useampi kuukausi taaksepäin sain itseäni niskasta kiinni ja hankin apua. Ensimmäisenä tapasin terveyskeskuksen psykiatrista sairaanhoitajaa joka teki sellaisen hyvin tavallisen masennustestin, jossa vastaillaan tiettyihin juttuihin kyllä tai ei. Hyvin peruskauraa. Sain lopulta hyvin korkeat pisteet, ja hoitaja tarkisteli lomakkeita.
Lomakkeessa on muunmuassa kysymys; "Tunnetko itsesi joskus rumaksi tai epämiellyttävän näköiseksi?" johon olin vastannut kyllä. Hoitaja rupesi nauramaan ja kertoi että olen hurjan kaunis ja on typerää ajatella niin. Olin jälleen kerran sanaton, ja odotin vain että tämä urpo tekisi lähetteen jollekkin asiantuntijalle.

Sain kuin sainkin ajan psykiatriselle poliklinikalle, jossa tapasin vuorotellen lääkäriä ja psykologia. Olin toiveikas, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun tunsin että asiat menee oikeaan suuntaan ja pääsen puhumaan ongelmistani. No niinhän se meni, melkein.
Toisinaan ilmestyn vastaanotolle meikissä, toisinaan ilman meikkiä, riippuen siitä mitä teen päivän aikana ja millainen fiilis on. Kun saavun paikalle ilman meikkiä, on ilmapiiri aivan erilainen kuin silloin kun tulen meikattuna. Yhdellä kerralla psykologi kysyy miten voin, vastaan että olen ollut väsynyt. Psykologi vastaa että "Ymmärräthän että annat hyvin ristiriitaisen kuvan kun olet noin laittautunut ja sanot olevasi väsynyt." Olin hämmentynyt, ja vastasin että musta on kiva meikata kun menen ulos, koska silloin tulee usein parempi mieli ja tuntuu hyvältä kun on laittautunut. Psykologi vastaa sillä perinteisellä selostuksella siitä kuinka masentuneet ihmiset eivät panosta ulkonäköönsä. Yhtäkkiä tajuan tuntevani syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että olen laittanut vähän luomiväriä ja kajaalia. Syyllisyyttä siitä, että yritän joskus tehdä jotain kivaa itselleni. Samalla myös pelkoa, että kukaan ei ota mua vakavasti, siksi että näytän miltä näytän.

Sulattelin asiaa muutaman viikon, ja annoin sen unohtua. Jossain välissä kuitenkin psykologi nosti esille blogini. Olin siitä ohimennen joskus maininnut kun oli udeltu harrastuksia. Sanoin että lähinnä kirjoittelen päivän tapahtumista ja jaan kuvia.
Psykologi uteli että sisältääkö blogini paljon erilaisia meikkejä, peruukkeja ja erilaisia hahmoja. Tässä kohtaa oli aika selvää että joku oli googlettanut nimeäni ja hakeutunut tänne itse. Psykologi kyselee nyt jokaisella tapaamisella olenkos päivitellyt blogia.

Ja taas törmätään samaan vanhaan loruun. "Kun jaksat noin paljon laittautua niin kyllähän sä jaksat vaikka mitä". Joo anteeksi että vaivaudun, anteeks että halusin näyttää kivalta. Välillä tekee mieli itkeä, pamauttaa nyrkit pöytään ja huutaa että kuuntele mua, älä katso mua.
 Auta mua.



Tuntuu hurjalta sanoa näin, ja pahaltakin, mutta välillä ymmärrän miksi tekisi mieli vetää ranteet auki. Ei siksi, että saisin siitä mitään mielihyvää, vaan siksi että joku kuuntelisi ja ottaisi vakavasti. Tuijottakoot niitä verisiä valtimoita, eikä mun silmärajauksia.
Tuntuu päättömältä, että psykologiaan keskittyneet ihmiset keskittyisivät vain ulkonäköön ja ulkoisiin tekijöihin, mutta valitettavasti tää on osunut kohdalle niin monta kertaa että en enää vaan pysty kieltämään asiaa. Oon monesti miettinyt, pitäisikö mennä vaan sinne paskaisissa vaatteissa ja naama paljaana. Pitäiskö vaan tehdä niin, koska sitten mut otettais vakavasti ja ehkä mua sit kuunneltaisiin?
Aikani mietittyä asiaa tajusin miten naurettavia juttuja ajattelin. Miksi mun pitäisi tuntea syyllisyyttä tästä. Miksi mun pitäisi teeskennellä etten halua joskus näyttää hyvältä. Miksi ajattelen että en voi olla oikeasti sairas jos haluan olla mitä oon. Päätin jatkaa entiseen malliin, ja yhä menen paikan päälle just sen näkösenä kuin tuntuu. Meikillä, ilman, ei väliä. Kunhan menen sellaisena kuin olen. Ajatelkoot sitten että olen vain huomionhakuinen mannekiini.

Tähän samaan kastiin lukeutuvat myös sosiaalisessa mediassa kommentit "Et voi olla masentunut, oot niin kaunis" tai vaihtoehtoisesti "No ehkä sulla menee huonosti mut ainakin oot kaunis" ja "No mut sulla on ainakin näitä faneja, et ei sulla voi asiat niin huonosti olla".
Mikään ei saa mun verta kiehumaan niin pahasti kuin nää kommentit. Tekisi mieli vastata niin rumasti etten edes kehtaa kertoa, mutta jätän kuitenkin ne huomiotta. Yhteenveto ajatuksistani on kuitenkin puhdas mitä vittua. Mistä lähtien mielisairauksiin on ollut naamaraja? Ai kosmetiikka parantaa masennuksen? Ai helvetti, en tajunnutkaan mullahan on sitä tuolla roppa kaupalla, nyt varmaan paranen! Jos kauneus parantaa masennuksen, miksei sitä hoideta plastiikkakirurgialla?

En haluaisi vetää esiin Robin Williams korttia, mutta käyttäkäämme sitä esimerkkinä ihmisestä jolla on ollut fanikantaa ja silti kärsinyt mielisairaudesta loppuun asti. Toki fanit ovat hieno juttu, ja usein yritänkin piristää itseäni lukemalla fanipostia, toisinaan pelastan itseni pimeydestä lukien kommentteja ja tuntuu siltä että ehkä elämä ei olekkaan ihan turhaa ja ehkä musta on johonkin. Kuitenkin fanikanta ei ole mikään parannuskeino. Kun sä olet maassa, tahrainen, sekaisin ja kaikki kaatuu päälle, ne tuhannet tai sadat tuhannet tuntemattomat ihmiset ei ole siellä auttamassa sua ylös. 

En tiedä kuinka moni tämän lukenut on kokenut samanlaista. Oli se sitten meikit, hiukset, paino, tatuoinnit, lävistykset, tai joku muu ulkopuolinen tekijä. Joka tapauksessa uskon, että joku siellä ruudun takana tajuaa mitä ajan takaa. Ja vaikka et tajuaisi, no, sitten tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ja koko teksti vaikuttaa vain huomionhakuisen teinin valitusvirreltä.

Saapastelin juuri kotiin taas uuden diagnoosin ja lääkeannoksen kanssa. Ostin myös ison säkillisen karkkia ja aion katsoa animea kunnes simahdan. Vähän hävettää julkaista tätä ihan vaan siksi että itsellekkin näyttää ihan saatanan säälittävältä ja sekaiselta, eikä tällä oikeastaan selviä mikään tai saa mitään selitystä mihinkään. Lähinnä nyt sitten olikin vain joku ajatusoksennus. Ja satuin jakamaan sen täällä. Toisaalta pidän tätä myös isona harppauksena itselle, kun en juurikaan sanaista arkkuani osaa julkisesti avata. Harmi vaan että se aukesi näin rumasti.

Terveisiä stalkkaaville poliklinikan työntekijöille.


Save me if I become my demons

11/02/2014

Hi!

Tän päivänen look saa toimia luvattuna viimesenä Halloween meikkinä. En saanut yöllä unta joten katsoin sitten aamuun asti animea ja unenpöpperössä sain päähänpiston luoda jotain tälläistä. Ihan hauskaa uutta!

Today's look will work as my last Halloween look. I didn't get sleep last night so I just watched anime until the morning and somehow got the idea for this makeup. Fun!



Silmissä komeilee uudet sclerat Uniqsolta. Ihan jumalattoman hienot. Näiden kanssa tuun tekemään varmaan useempia lookkeja. Ja on muuten kans kaikkein mukavimmat sclerat tähän asti! En tiiä onko noi jotenkin ohuemmat tai pehmeemmät tai jotain.. mut ei tunnu niin ikäviltä kuin normaalisti.

I'm wearing my new lenses from Uniqso. They are breathtaking. I think I will be doing many looks with these ones. Also they are the most comfortable sclera lenses I've worn yet! I don't know if they are a bit thinner or softer or something, but they feel a lot more comfy than usual.


Naurattaa vähän että nää on kuitenkin 22mm sclera linssit joiden pitäis peittää koko silmä mutta mulla on sellaset möllöttimet ettei tosiaankaan peity koko silmä. Toisaalta tälleen näissä on sellanen ihana eläimellinen fiilis. Ja ohoh, en tiiä huomasko kukaan mutta oon tässä kans vaihtanu lävistys setin uuteen ja värjännyt hiukset... onks se niin oleellinen asia et pitää kertoa? En tiiä huomaako kukaan enää mitään tollasia juttuja kun oon niin saatanallisen näkönen!

It's funny that this kind of 22mm sclera lenses are supposed to cover your eye, but my eyes are so big that they don't cover them fully. I really like the animal like effect it brings though. Oh and I don't know if anyone noticed but I also dyed my hair and got new piercing jewellery.. I don't know if anyone notices such things in me since I always look so devilish.


Oon ihan kauheissa feelseissä kun Naruto lähestyy loppuaan ja kaikki on niin kamalaa ja eeppistä. Eikä mulla oo ees ketään kaveria joka seurais sitä nii yksin vaa joudun kärsimään tässä animenörtteilyssäni.

I'm having the feels from Naruto soon-to-be-ending. Everything is so epic and awful and gaaahhh. And I don't have any nerdy friends to suffer with.